iloja, surua ja aarteita ♥



Hei

 

Joulukuu oli ja meni, mutta palataan siihen hieman..

 

Meille saapui uusi perheenjäsen 8.12.2017,

Kauan haaveilemamme Shetlanninponitamma.

Vähän reilu metrin korkuinen, pörröinen ja suloinen

Ponikujan Megan (s.2010)

 

 

Megan on osoittautunut todelliseksi aarteeksi.

On luonteeltaan kiltti ja lempeä, lapset voivat hoitaa ja ratsastaa..

 

kuten myös isommat lenkittää ja ajaa..
(mielestäni poni saa -ja kuuluukin olla "ponimainen". Siksi poneista pidänkin. Ponit ovat huumorintajuisia ja älykkäitä, mutta myös itsepäisiä. Päällimmäisenä kuitenkin, pienen koon -ison egon alla, suuri ja lempeä sydän.)

 

Löysin muitakin aarteita joulukuussa.

Tämä kaunis vanhanajan kelkka maksoi alessa nimittäin alle 10e!

Kelkka on n. 80cm pitkä ja 40cm leveä ja korkeutta n. 25cm -30cm.

 

 

..Sen saa myös kasaan!

 

 

Tätä kelkkaa jaksaa hyvin vetää, niin poni..

kuin ihminen..

Kuusenhakureissulla lapset löysivät kivan majan..

Löytyi toki kuusikin..

 

Tuuhea ja komea löytyikin!

 

 

Joulukorttikuvan nappasin ja välitin sen virtuaalisessa muodossa..

(kortintekijä ei tänäkään vuonna tehnyt joulukortteja.. vaan rahat menivät jälleen Joulupuu -keräykseen. "Suutarin lapsella.." jne heh)

 

Joulun ja uuden vuoden väliin mahtuu surua.
Suurta ja suunnatonta.
Toisaalta odottamatonta, toisaalta jo ennalta pelättyä..
Edelleen nousee kyyneleet silmiin..
Vanhin ponitammamme (-ehti keväällä täyttää 25v.),
 ystäväni vuodesta 7.8.1998, laukkasi vihreämmille niityille.
Paljon opittu ja yhdessä koettu, kiitollinen niistä kaikista.

Tänä päivänä talvisen,
poissa on katseesi tummien silmien.
Lähtösi vaikea kestää on,
surumme suuri ja rajaton.
Lohtuna muistot rakkaat on.

Lepää rauhassa Della ♥

Onneksi meitä jäi ilahduttamaan nämä kaksi..
(Isompi poni, Dani, on Dellan varsa, s.2007)
Ovatkin kyllä kuin majakka ja perävaunu, välillä pieni perässä ja välillä edellä.

Katse tulevaisuuteen..

 

Toivotan siis parempaa tätä vuotta myös teillekkin!